Kuvat otettiin ja vedostettiin studioissa. Oli myös kiertäviä valokuvaajia kesästudioineen. Tausta, pukeutuminen ja persoonaa kuvastavat ilmeet olivat aivan yhtä tärkeitä kuin nykyihmisellä kamera kurkottavassa kädessä omakuvia napsiessaan.
Mutta minkälaisia kuvia ! Upeasti vedostettuja ja pahville pohjustettuja. Pieniä mustavalkoisia taideteoksia, jotka säilyvät kenties satoja vuosia. Ainakin nämä lähes 100 vuotta vanhat ovat aivan priimoja. Kuinka paljon nykyajan digikuvia säilyy tuleville polville ? Voivatko jälkipolvet vuonna 2113 ihailla tänään ottamiamme facebook-profiilikuviamme ? Hmmm .... tuskin. Ei ole tarvekaan, moni ajattelee. Mutta kuitenkin, kuvat jäävät elämään, jos saavat jäädä.
Sata vuotta sitten, ja tietenkin paljon myöhemminkin, lähetettiin innokkaasti kirjeitä sekä onnittelu- ja tervehdyskortteja. Nykyään ne ovat tekstiviestejä, facebook-tilapäivityksiä ja twitter-viserryksiä. Nopeaa, ajantasaista, hauskaa ja tavoittavaa. Mutta taas .... kuinka paljon tästä dokumentoinnista jää jälkipolville arkistoihin, tutkittavaksi ja muisteltavaksi ?
Kirjeet ja kuoret, kortit ja tekstit säilyvät, jos saavat säilyä.
Yrjön lähettämä nimipäiväonnittelu veljelleen noin 1910/20-luvun taitteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti